Voisitko lyhyesti esitellä itsesi ja taustasi suunnittelijana?
Olen Kristiina Kaitala, sisustusarkkitehti ja yksi Kakadun osakkaista. Valmistuin Lahden muotoiluinstituutista vuonna 2006. Sen jälkeen työskentelin toiminimellä useamman vuoden ja myöhemmin siirryin osakkaaksi Kakadulle.
Kiinnostus suunnitteluun on ollut minussa jo lapsesta asti. Olen aina halunnut tehdä jotain visuaalista ja työskennellä ihmisten kanssa, vaikka en silloin vielä tiennyt, että tällainen ala on edes olemassa. Vasta myöhemmin ymmärsin, että nämä asiat voivat yhdistyä ammatiksi.
Viime vuosina työn merkityksellisyys ja systeemiajattelu on korostunut entisestään. Erityisesti vastuullinen roolimme ja laajempi ymmärrys siitä, kuinka ympäristöä kuormittava toimiala rakentaminen on, ovat muuttaneet omaa ajatteluani paljon.
Millaisessa tiimissä työskentelet ja kuinka monta suunnittelijaa toimistossanne on?
Kakadulla työskentelee yksitoista sisustusarkkitehtia, joista kolme on osakkaita. Lisäksi meillä on kolme graafista suunnittelijaa. Myös osakkaat ovat hyvin vahvasti mukana asiakas- ja projektityössä, ja kunkin roolit jakautuvat osaamisen, kiinnostuksen ja projektityypin mukaan.
Millaisien projektien parissa työskentelette?
Tarjoamme mm. strategista kiinteistöjen tila- ja identiteettisuunnittelua, työympäristösuunnittelua sekä ravintola- ja asuntosuunnittelua. Asiakkaitamme ovat yksityiset toimijat, julkinen sektori ja esim. Ulkoministeriö eri edustustojen osalta. Viime vuosina olemme laajentaneet palveluamme myös oppimisympäristöihin, kuten kouluihin ja päiväkoteihin.
Teette myös kiinteistökehitystä, miten näet Helsingin keskustan tyhjillään olevien historiallisten kiinteistöjen tulevaisuuden?
Valtavan laaja kysymys, enkä usko, että sisustusarkkitehtina pystyn siihen täysin vastaamaan. Olemassa olevan rakennuskannan hyödyntäminen on aivan keskeistä – oli se Helsingin keskustassa tai ei. Sen sijaan, että rakennetaan uutta, meidän tulee ensisijaisesti tutkia mahdollisuuksia, kuinka nykyisiä tyhjillään olevia rakennuksia voidaan hyödyntää uudella tavalla ja syventää ymmärrystä käyttötarkoituksen muutoksista. Jos rakennus ei ole terveydelle haitallinen, vaan se päätetään purkaa lähinnä esteettisistä syistä, olisi varmasti syytä pysähtyä uudelleen miettimään päätöstä laaja-alaisemmalla asiantuntijaryhmällä.
Suunnittelijoina meidän vastuullamme on puhua rakennetusta ympäristöstä kunnioittavasti. Me tuomme esiin rakennusten arvon ja tarinan, emme väheksy niitä. Hyvin suunniteltu ja perusteltu kokonaisuus tekee kohteesta houkuttelevan ilman, että siihen täytyy liimata päälle jotain keinotekoista.
Miten koet työtilojen kehittyneen viimeisten 10 vuoden aikana Suomessa?
Työympäristöt ovat muuttuneet paljon. Tärkeintä on ollut siirtymä pois brändimanuaalivetoisesta tilasuunnittelusta kohti vahvempaa organisaatiokulttuurin ja liiketoiminnan tukemista. Sisustusarkkitehdin rooli on asiantuntijana laajempi: keräämme dataa, huomioimme sosiaaliset, taloudelliset ja ekologiset näkökulmat sekä kiinteistönomistajan ja vuokralaisen liiketoiminnan, ja laadimme näiden pohjalta toiminnallisia tilakokonaisuuksia yhdessä muun monialaisen projektiorganisaation kanssa.
Työympäristöt ovat myös pienentyneet ja muuntautuneet tukemaan hybridityötä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että tilat ovat vain osa kokonaisuutta. Yhtä tärkeää on se, miten käyttäjät tiloissa toimivat, miten heitä tuetaan uuden käyttöliittymän adaptoinnissa ja millaiset pelisäännöt tukevat organisaation arkea – ja kuka niiden ylläpidosta vastaa?
Miten näet etätyökulttuurin kehittyvän ja miten se näkyy suunnittelutyössä?
Etätyö on tullut jäädäkseen, mutta tasapaino on keskeistä tässäkin. Pelkästään etänä työskentely heikentää usein yhteisöllisyyttä, yksilön hyvinvointia ja jopa työn laatua – tämä on kaikille selvää. Hyvinvointi syntyy merkityksellisistä suhteista ympäröivään maailmaan ja tarkoituksenmukaisesti suunnitellut tilat tukevat osaltaan tätä ajattelua.
Kasvokkain työskentelyllä on edelleen suuri merkitys, erityisesti silloin kun ratkaistaan monimutkaisia ongelmia yhdessä. Läsnäolo tuo myös merkityksellisyyttä tekemiseen ja vahvistaa tunnetta siitä, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Myös etätyön hyödyt luonnollisesti kaikki ymmärrämme. Molempia siis tarvitaan.
Suunnittelutyössä tällainen kulttuuri ja toimintamalli näkyvät konkreettisesti esimerkiksi akustiikan, äänieristyksen, valaistuksen, ergonomian ja teknologian vaatimuksissa. Tilojen täytyy tukea sekä fyysistä että digitaalista vuorovaikutusta laadukkaasti.
Ihmisen perustarpeet eivät ole muuttuneet mihinkään – luottaisin vastaisuudessakin materiaalien korkeaan laatuun, tilojen toiminnallisuuteen ja kokonaisestetiikkaan, muokkautuu etätyökulttuuri mihin suuntaan tahansa.
Millainen rooli kestävällä kehityksellä ja ympäristövastuulla on työssäsi?
Vastuullisuus on valtavan iso osa kaikkea tekemistämme: se on myös oman toiminnan ja sen vaikutusten tiedostamista. Vastuullisuus lähtee ajattelutavasta ja näkyy kaikessa suunnittelussa. Erityisen tärkeänä näen sen, että suunnittelua tehdään systeemisesti ja kokonaisvaltaisesti sekä planetaariset rajat tiedostaen.
Rakennushankkeissa tekeminen on edelleen usein liian eriytynyttä, vaikka todellisuudessa paras lopputulos syntyy yhteistyössä eri alojen välillä yhteisen päämäärän eteen. Meidän tulisi ymmärtää kokonaisuuksia paremmin ja tehdä päätöksiä niiden pohjalta, ei vain optimoida yksittäisiä osa-alueita.
Ympäristöteemat ovat myös asiakkaille ja loppukäyttäjille yhä tärkeämpiä, mutta eivät aina itsestäänselvyys. Silloin meidän tehtävämme on ohjata keskustelua oikeaan suuntaan. Kaikkea ei tarvitse purkaa ja usein tiloille ei tarvitse tehdä yhtään mitään! Olemassa olevat ratkaisut ovat usein täysin käyttökelpoisia ja myös esteettisempiä ja kestävämpiä kuin uudet. Fokus kannattaakin kohdistaa asioihin, joilla on oikeasti merkitystä käyttäjien ja kiinteistön itsensä kannalta.
Mikä on ollut merkityksellinen projekti, jossa olet ollut mukana?
Minulle merkityksellisyys ei liity yksittäiseen projektiin vaan siihen, miten pystymme ratkaisemaan asiakkaan haasteita ja tuottamaan pitkäkestoista arvoa niin tilaajalle, käyttäjille, omistajalle kuin tilakokonaisuudellekin. Jokaisessa projektissa tavoitteet määritellään yhdessä tilaajan kanssa. Ne ohjaavat tekemistä alusta loppuun. Suunnittelijan rooli ei ole vain suorittaa, vaan myös aidosti vaikuttaa lopputulokseen aktiivisella vuorovaikutuksella sidosryhmäläisten kesken.
Yhtenä esimerkkinä voin nostaa Espoon Keilaniemessä sijaitsevan Walli-toimitilakiinteistön. Vuonna 1987 valmistunut ja vuonna 2011 modernisoitu rakennus on yhteisöllinen monikäyttäjäkohde, jonka visuaalista identiteettiä ja tilakokonaisuutta kehitimme rakennuksen omista lähtökohdista käsin.
Projektissa visuaalinen identiteetti syntyi yhteistyössä tilaajan kanssa, ja se pohjautuu rakennuksen arkkitehtuuriin sekä olemassa oleviin materiaaleihin ja tunnelmaan. Uudistettu ilme vietiin osaksi graafisia materiaaleja, aulatiloja ja opasteratkaisuja.
Kokonaisuus toimii esimerkkinä siitä, miten olemassa olevaa kiinteistöä voidaan kehittää sen omia vahvuuksia korostaen.
Mitkä ovat tällä hetkellä johtavat trendit työympäristöjen suunnittelussa Suomessa?
En oikeastaan pidä trendiajattelusta, ellei sitten puhuta megatrendeistä. Tärkeämpää on suunta, johon ollaan menossa. Haluaisin osaltani myötävaikuttaa ja havaita enemmän pitkäikäistä ja kestävää suunnittelua, jossa rakennukset ja tilat suunnitellaan niin laadukkaiksi, ettei niitä tarvitse jatkuvasti muokata. Tilat otetaan käyttöön niiden ominaisuuksien ja vetovoimatekijöiden vuoksi, ei siksi, että ne muutetaan aina jonkun trendin mukaisiksi.
Mitkä asiat ovat teille tärkeitä toimittajia ja materiaaleja valittaessa?
Arvostamme toimittajia, jotka ovat kuratoineet oman tarjontansa laadukkaaksi ja kestäväksi kokonaisuudeksi. Kaiken ei tarvitse olla mahdollista ja jatkuvasti ei ole pakko tuottaa jotain uutta. Tärkeämpää on kehittää olemassa olevia tuotteita, panostaa laatuun, huollettavuuteen ja pitkäikäisyyteen sekä huomioida esimerkiksi paikallisuus ja materiaalien alkuperä.
Miten näet työympäristöjen ja niiden suunnittelun kehittyvän tulevaisuudessa?
Teemme itse töitä sen eteen, että siirrymme alallamme yleisesti pois lyhytjänteisestä ajattelusta. Rakennuksilla on pitkä elinkaari, ja niiden tulisi palvella useita käyttäjiä ilman jatkuvaa purkamista ja uudelleenrakentamista. Tilojen tulisi olla niin hyvin suunniteltuja, että niitä voitaisiin käyttää erilaisiin tarpeisiin ilman suuria muutoksia vuosikymmenten ajan.
Tekoäly voi olla erittäin hyödyllinen työkalu, erityisesti prosessien tehostamisessa ja datan käsittelyssä. Suunnittelutyössä sen suurin arvo on esimerkiksi siinä, että se vapauttaa aikaa laadukkaalle yhteiselle ajattelulle. Meidän tehtävämme on kuitenkin aina varmistaa lopputuloksen paikkansapitävyys: tekoäly voi nopeuttaa työtä, mutta vastuu sisällöstä ja toteutettavuudesta säilyy suunnittelijalla.
Julkaisemme uusia osia suunnittelijahaastattelusarjasta kuukausittain. Tilaa uutiskirjeemme, niin saat tulevat haastattelut suoraan sähköpostiisi heti niiden ilmestyttyä!
