Mitä oppimisympäristön vyöhykkeistäminen käytännössä tarkoittaa?
Vyöhykkeistäminen tarkoittaa sitä, että tila jaetaan erilaisiin toiminnallisiin alueisiin.
Yhdessä kohdassa voidaan tehdä itsenäistä työtä, toisessa työskennellä pienryhmässä ja kolmannessa kokoontua yhteiseen opetukseen.
Rajoja ei tarvitse aina rakentaa seinillä. Niitä voidaan muodostaa myös kalusteilla, valaistuksella, materiaaleilla ja tilanjakajilla.
Tärkeintä on, että ratkaisu perustuu käyttöön. Pelkkä visuaalisesti näyttävä kalusteryhmä ei vielä tee alueesta toimivaa vyöhykettä.
1. Selvitä ensin, mitä tilassa todella tapahtuu
Kalusteita on helpompi valita, kun tilan toiminnot tunnetaan.
Päivän aikana samassa oppimisympäristössä voidaan lukea, keskustella, tehdä projektitöitä, työskennellä tietokoneella ja osallistua opetukseen.
Näitä toimintoja kannattaa tarkastella myös toistensa kannalta.
Rauhallinen keskittymisalue ei yleensä hyödy siitä, että sen vieressä on äänekäs ryhmätyöpiste. Yhteinen materiaalipiste taas toimii usein paremmin kulkureitin lähellä kuin tilan rauhallisimmassa nurkassa.
Kun toiminnat sijoitetaan ensin pohjalle, kalusteiden tehtävä muuttuu selkeämmäksi.
2. Mieti, missä näköyhteys auttaa ja missä se häiritsee
Avoimuus voi olla oppimisympäristössä suuri etu. Opettajan on usein hyödyllistä nähdä useita alueita samanaikaisesti, ja oppilaiden on helppo hahmottaa tilan kokonaisuus.
Kaikkien toimintojen ei silti tarvitse olla täysin näkyvillä.
Rauhallinen työskentely voi helpottua, jos näkökentässä ei ole jatkuvaa liikettä. Pienryhmäalue voi puolestaan tuntua selkeämmältä, jos sen ympärillä on jonkinlainen visuaalinen raja.
Tilanjakajan korkeus ja sijoittelu vaikuttavat paljon siihen, millainen alueesta tulee.
Matala elementti voi lähinnä merkitä alueen rajan. Korkeampi ratkaisu voi vähentää suoria näköyhteyksiä ja tehdä työpisteestä suojaisamman.
Tässä yhteydessä on tärkeää erottaa visuaalinen yksityisyys puheyksityisyydestä. Näköeste ei vielä tarkoita, ettei puhe kuulu viereiselle alueelle.
3. Oppimisympäristön vyöhykkeistäminen ei korvaa akustista suunnittelua
Oppimisympäristön vyöhykkeistäminen auttaa jäsentämään toimintaa, mutta ääni ei pysähdy näkymättömälle vyöhykerajalle.
Siksi tilanjako kannattaa suunnitella yhdessä tilan muun akustiikan kanssa.
Absorboivat pinnat voivat vähentää äänen heijastumista ja jälkikaiuntaa. Tilanjakajat voivat puolestaan auttaa rajaamaan toimintoja ja tukea ääniympäristön hallintaa.
Akustoiva tilanjakaja ei kuitenkaan ole sama asia kuin äänieristetty seinä.
Jos toiminta vaatii vahvaa puheyksityisyyttä tai selvää äänen eristämistä, tarvitaan yleensä suljetumpi ratkaisu.
STORY WALL -tilanjakaja yhdistää siirreltävän tilanjaon ja akustoivan pinnan. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi alueiden jäsentämiseen silloin, kun kiinteää seinää ei tarvita.
4. Suunnittele tila, jota voidaan muuttaa myöhemmin
Oppimisympäristön ei tarvitse pysyä samanlaisena vuodesta toiseen.
Ryhmäkoot muuttuvat, opetustavat kehittyvät ja rakennuksen käyttö voi elää paljonkin kalusteiden elinkaaren aikana.
Tämän vuoksi kaikkia rajoja ei ole aina järkevää tehdä pysyviksi.
Siirrettävillä elementeillä voidaan muuttaa tilan painotuksia ilman laajaa remonttia. Tämä ei tarkoita, että koko tila pitäisi järjestää uudelleen joka päivä.
Muunneltavuuden arvo näkyy siinä, että tilaa voidaan sovittaa uuteen tilanteeseen silloin, kun siihen on oikea tarve.
Pyörillä liikkuva STORY WALL -tilanjakaja sopii tähän ajatteluun, koska elementtiä voidaan käyttää eri tavoin tilan jäsentämiseen.
5. Kulkureitit kuuluvat myös suunnitteluun
Rauhalliseksi tarkoitettu alue ei pysy rauhallisena, jos kaikki kulkevat sen läpi.
Kulkureitit kannattaa siksi piirtää näkyviin jo suunnitteluvaiheessa.
Missä ovat sisäänkäynnit? Missä säilytetään tavaroita? Miten ruokailuun, wc-tiloihin tai muihin yhteisiin tiloihin kuljetaan?
Kun liikenteen suunta tunnetaan, rauhalliset alueet voidaan sijoittaa pois vilkkaimmilta reiteiltä.
Tilanjakajilla voidaan myös ohjata liikkumista ja tehdä reiteistä helpommin hahmotettavia.
Samalla on huolehdittava siitä, etteivät kalusteet vaikeuta kulkua tai muodosta tarpeettomia esteitä. Esteettömyys ja poistumisreitit ratkaistaan aina kohteen suunnittelussa sovellettavien vaatimusten mukaisesti.
Milloin tilanjakaja ei ole oikea ratkaisu?
Tilanjakaja toimii hyvin silloin, kun tavoitteena on tehdä tilasta selkeämpi, rajata näkymiä tai lisätä absorboivaa pintaa.
Se ei kuitenkaan korvaa suljettua huonetta kaikissa tilanteissa.
Jos toiminta vaatii selvästi erotettua ääniympäristöä, korkeaa puheyksityisyyttä tai muuta erityistä suojaa, suljettu tila on usein tarkoituksenmukaisempi.
Hyvä oppimisympäristö voi sisältää avoimia alueita, osittain rajattuja työpisteitä ja suljettuja huoneita rinnakkain.
Kaiken ei tarvitse olla yhtä avointa tai yhtä suljettua.
Tavallisimmat virheet tilanjaossa
Ensimmäinen virhe on sijoittaa tilanjakajia tilaan ilman selkeää käyttötarkoitusta.
Toinen on ajatella, että visuaalinen raja ratkaisee automaattisesti myös ääniympäristön.
Kolmas on sijoittaa rauhallinen työpiste vilkkaalle kulkureitille ja yrittää korjata tilannetta myöhemmin kalusteilla.
Neljäs on suunnitella ympäristö vain tämänhetkisen ryhmäkoon perusteella.
Hyvä tilanjako kestää myös muutoksia.
Selkeä tila on käyttäjälle helpompi
Onnistunut oppimisympäristön vyöhykkeistäminen näkyy lopulta yksinkertaisena asiana: käyttäjän on helppo ymmärtää, mitä missäkin tehdään.
Kalusteiden, valaistuksen, värien ja tilanjakajien ei tarvitse kilpailla huomiosta. Niiden tehtävä on auttaa tilan käyttöä.
Konkreettista esimerkkiä voi tarkastella Puotilan ala-asteen tehdystä ratkaisusta, jossa STORY WALL -tilanjakajia on käytetty avoimien oppimistilojen jäsentämiseen.
